Pompsaus ja hyvän mielen lukema

On ollut, kuten tällä tiellä nyt on, vähän vaikeaa. Vaikea motivoida- vaikea saada tehtyä tarpeeksi, ja vaikea löytää minkäänlaista iloa hakata rappusia, tai sitten kymmenen metriä pitkää käytävää edestakaisin, j a yrittää löytää jalkoihin oikeaa forcea, jotta lihasten väärä mallinnus askeltamisessa saadaan rikottua, askeltamiseen oikeaa  linjaa - jolloin lukkopolvet löystyvät. Jolloin on mahdollisuus liikkua enemmän, löytää arkeen iloa ja turvallisuutta-sisältöä- ja saada myös paino tippumaan, kuten toiveissa on.Helvetin elämän väärät mallinnukset- kuinka  vaikeaa on murtaa se kaava

Miksi on niin helppoa tehdä sitten väärin, oppia väärille tavoille ? Jotenkin epäreilua.

Toki, tässä tapauksessa väärä mallinnus tulee  liike on ollut  minimaalinen  , jolloin paino on vähin ottein ajanut käyttämään heikkoja lihaksia juuri sillä tavalla, kuin voimat niissä on riittäneet. Mitä vähemmän on liikuttu ( ja siis todella vähän) on lihakset koko ajan heikentyneet - samalla kuitenkin paino noussut, ja väärä liikerata vahvistunut.

Riko tuota ny sitten. 

No ei saatana tahdo onnistua, voin kertoa.

Tai onnistuu, muutama askel kerrallaan - ja pitelen niistä  onnistumisista kiinni. Jankutan niistä. Käydään kävelemässä kolme-neljä-viisi edestakaista vetoa kerrallaan, ja puhun lukkopolvista. ''Koita keskittyä, koita jaksaa, koita tsempata''.

Hiki valuu olemmilla, naama on rutussa ja aurinko paistaa.

Jalka hakeutuu heilautuksiin, kun voimat loppuu.

Mutta ok, mennään seuraavalla kerralla taas. Ehkä seuraavalla kerralla jalka- polvi - nousee  suoraan muutaman askeleen enemmän. Ehkä - tai sitten päivä on paska, ja  joka kerta on vaikeaa, niitä päiviä on paljon myös.  Välillä mukana juoruamassa on   kiva naapuri, välillä mukana on tietokilpailukysymys - kortit, ihan, että olisi jotain muuta ajateltavaa, kuin periaatteessa vastenmielinen kävely.  Tässä muutamat takaperoiset viikot mukana on ollut JBL kaiutin , ikkuna auki, ja mitäkö ollaan kuunneltu - no lätkää tietty.

Sellainen ajatus katki pelkästä suorittamisesta on tärkeää, mutta keinoja on kyllä ollut ajoittain todella vähän käytössä. Päivät on tietyllä tavalla pakkopullaa, koska tietty laskuri on pakko pitää päässä tekemisten kanssa, muuten tilanne ajautuu helposti liikkumattomuuteen - koska se on pirun paljon helpompaa. Tämä on tavoitteellista - on pakko olla, elämässä ei vaan voi hengailla, se on haaskaamista.

Ehkä olemme jossain kohden tilanteessa, jolloin joku voi olla muutakuin suorittamista, mutta nyt elämässä kaikki, ihan jokainen asia tähtää vain asian edistämiseen.

Tietenkin lauantain vapaasyönti katkaisee, on kivojakin asioita - mutta silti, koko ajan on focus tekemisessä. 

Itse ajattelen koko ajan ja paljon sitä marraskuista kaatumista, ja sitä, miten helvetin kiitollinen itse olen - kun olen hengissä. Ajattelen sitä, että kuinka paljon se muutti ajatuksiani, ja onneksi myös tekojani - ja se, tuumasta toimeen on vahvistunut koko ajan.

On niin helppo puhua tekemisistä- mutta silti - pitää vaan tehdä.  Kun kaikki mahdolliset tekosyyt on riisuttu pois - pitää vaan tehdä.

Me tehdään.  Mutta, me ollaan puhuttu vuosien saatossa tekemisestä ihan helvetisti, ollaan ajauduttu liian pitkälle, ja ollaan oltu erittäin onnekkaita, että terveys on pojalla kestänyt tämän, että muutos on mahdollinen. Poika voisi olla kuollut, sen verran tapaturmia on tässä pojallekin sattunut. Lottoa meidän ei kannata laittaa, ne numerot on käytetty jo meillä .

Ohessa kuvassa on paita, joka ei ole joskus edes mennyt kiinni. Nyt roikkuu rintamuksesta, vatsan kohdalta - ja kyllä , poika hymyili.

Edit: Kun etsitään näitä oikeita syy-yhteyksiä niin sillä on väliä, mitä tehdään ja milloin. Mikä hoito, milloin hierotaan, milloin jumpataan, milloin mitäkin.

Hieron toki omien taitojeni mukaan, jumppautan - mutta tiistaina oli Markon jäsenkorjaus  joten erittäin hyvä pompsahdus lähtenyt nesteitä ajatellen tämän aamun lukemaa.  

Kyllä sillä on väliä, suuri merkitys - huollolla. Ei voi vain ja ainoastaan käyttää työkaluja, niitä pitää huoltaa!

Tehdään itse jälkihoitona siis, kuten käsketty on.   Aika hyvin uskotaan Markoa jo, ihan käytännön tasolla, eihän me muuten näin pitkällä oltaisi mitenkään. Palauttavia päiviä, kävelyä- ilman painoja, paljon vettä ja lepoa myös. Nuo tukisukat  meillä siis koko ajan on käytössä - mitenkään ei kroppa kestäisi ilman noita, laskimot ovat muutenkin kovilla.  Lymedin toimintaa voi vain ja ainoastaan suositella, samat tuotteet on käytössä myös minulla. Toimii erittäin hyvin.

Tänään lähden kotiini, pojan toinen vanhempi saapuu tänne tänään ottamaan osansa tästä setistä. Mutta, koska tämä on tunnepuolen isoin asia pojan maailmassa, ei tämä vierailu tule olemaan helppo. Odotan takapotkua, tunteenpurskahdusta ja mietin, milloin hän on valmis käsittelemään syitä syömishäiriön taustalla. Jos asioita ei käsittele, ei voi  toipua.  Nämä kuitenkin jokaisen tulee itse käydä läpi, tässä ei voi auttaa- ei tässä kivussa.

Tänään paistaa aurinko. Viettäkää kiva päivä !

*ätshiu*

Himputin koivu.

Terkuin, äiti