Toimintaterapian alku

Tänään on jotensakin hyvä päivä. Sellainen turvallinen.

Syömishäiriöpolilta soitti lääkäri , kyseli kuulumisia lääkkeen kanssa, käytössä on siis ohessa oleva Escitalopram 10 mg.  Tässä on monta monessa, mutta kemia on nyt kuitenkin se, mitä me kaipaamme ja sillä hyvä. Kemia tarvitaan, että kuopasta pääsee pois. Saa katkaistua elämän negatiivisuuden kierteen, ajatuksen poikki ja pienin ottein, kiinni jostain paremmasta. Maltti on valttia, vauhti ärsyttävän hidas varmaan toipuvan näkökulmasta, kun vielä ei ole  kykyä nähdä onnistumisia. Mutta uskon vahvasti - väitän melkein tietäväni todeksi, se löytyy kyllä. Se kyky.

Äiti sanoisi '' vain otettu lääke auttaa''

Ja pohdinnassa on, miten  lääkekontrolli tullaan jatkossa hoitamaan. Haaste on aina, että kun tilanne on parempi, jääkö lääke pois. Me tiedämme, että tämä on pitkä tie, hetkellinen helpotus ei vaan riitä, vaan vuosien jälkeen voimme miettiä -mikä on tilanne. Jos elämän hallintaan tarvitaan aina lääkitystä- sitten siihen tarvitaan aina lääkitystä, rehellisesti -asia on juuri noin yksinkertainen.

Tänään saimme alkuun myös toimintaterapian, jonka Kela on myöntänyt - että ei täällä vain kädet puuskassa seistä ja odoteta ihmeiden tapahtuvan ja asioiden tapahtuvan ulkoa sisäänpäin. Tilanne on kuitenkin se, että sisältä ulospäin asiat tulee  hoitaa. Kukaan muuhan ei kykene settiä hoitamaan, kuin itse- kaikki muu on tukea, eli tuettuna terveemmäksi.

Kuka meistä nyt täysin terve olisi, ja mitä se nyt ylipäänsä edes tarkoittaa? Toimintaterapia toteutuu Tammiston kanssa yhteistyössä. 

Tavoitteet, tavat toimia- ja ennestään jo tutun henkilön kanssa toimiminen, se vie  eteenpäin. Kun on olemassa taho, johon jo luottaa, on helpompi tarttua työhän, jolloin myös toipuva saa niitä onnistumisen tunteita nopeammin. Ajatus takana on se, että kun kuherruskuukausi ja kiukuttelu on tahon kanssa jo menneisyydessä tehty, voi olla rohkeasti oma itsensä. 

Päivät kuitenkin vaihtelevat, ja aamulla oleva hyvä mieli vaihtuu itkuksi ja hampaiden kiristelyksi aika nopeasti ja illat ovat jotenkin oudon alakulon valtaamia. Uupumus tuntuu olevan asia, jota ei saisi jostain syystä kokea, vaikka sehän on luonnolinen tapa elimistön kertoa, että tehty on. Nämä ovat kaikki aivan uusia oivalluksia ja toipuva alkaa nyt vastaa saada otetta asioista, joista määrä on - noin kuin pitkässä juoksussa. Tai, kierrokset alkavat nyt laskea, jolloin hän saa sitä omaa kapasiteettiaan käyttöön paremmin. Ja ansaitusti, nimenomaan ansaitusti.

Tässä matkalla  on sellaisia elämän suuria oivalluksia. Pitää ollakin, se vie eteenpäin. Nytkun saimme toimintaterapeutin tähän mukaan - itsellä laskee hartiat. Moniammatillinen ryhmä on tärkeä.

Ólenko kertonut, etät pojalla on myös huikean yhteistyökykyinen - ja haluinen uusi sosiaalityöntekijä. Meitä ei harmita. On hyvä, ja paljon rauhallisempi mieli itsellä, kun on ihmisiä ringissä - joille oikeasti merkitsee asiakkaan etu, ja asiakkaan etuja ajetaan. On niin helpottavaa keskustella asioista niiden oikeilla nimillä, turvallisessa  ilmapiirissä.  Ilman pelkoa mitätöinnistä, ja ihmettelystä siitä, miten voi vielä tarvita palvelua, tai onko siihen oikeutettu, kun taas on kaupunki kiristänyt rahahanoja. Ei kiinnosta, eikä meidän tarvitse kuulla moisia ongelmia, sillä asiakkaan tarvitsee saada palvelu, johon hän on oikeutettu. Asiakkaan ei tarvitse olla hattu kourassa - asetelma on jotensakin ollut nurinkurinen. Itse olen tähän saakka ( ennen sos.työntekijän vaihtoa) ollut hyvinkin vastahakoinen edes osallistumaan palavereihin, iin haasteellisiksi olen ne kokenut. Enää en.

Huomenna on lisäksi tuetun asumisen palvelun päivä, jolloin toipuva saa harjoitella, ja opettelee omien asioiden hoitoa. Minä en ole opettava taho, sillä  äiti - poika  suhde on huonoin mahdollinen tässä. Ei toimi. Kyse on kuitenkin siitä, että minä pakitan, ja toipuva vahvistuu, itsenäistyy ja oppii. 

Olemme hyvin tyytyväisiä, sillä pojalla tuolla ohjaajalla, joka tuolta käy - käyvät kemiat erittäin hyvin yksin. Samanlaista paskaa läppää ja sitä hemmetin jääkiekkoa.  Erittäin hyvä ! Ilmapiiri  ja ilmapiiri, se luottamus syntyy pitkässä juoksussa, mutta tuossakin- kuin monessa muussakin  onnistumisessa ratkaisee- se ihminen, joka palveluntarjoajana on. Ihminen ihminen kohtaamisessa kun ei voi olla teeskentelyä - varsinkaan silloin kun puhutaan mielestä. Mieli on niin hauras, - on taitolaji osata olla. Pitää olla vilpitön, muuten saa aikaan enemmän vahinkoa, kuin koskaan hyvää.

Rehellisyys ja teeskentelemättömyys ovat hyviä alkuja, lisäksi omasta työstä pitäminen, sen tekeminen oikeista syistä-  ja taas, asiakkaan edun ajaminen. 

 Nyt olisi vielä rappusia, niitä pula-ajan rappusia kiipeäminen. Johan tuossa Marko  kävi myös, joten on tässä tälle päivälle ollut aika paljon. Mutta- välillä pitää ravistella kunnolla, että tietää olevansa elossa, ja pääsee  kiinni sykkeestä. Vauhti on  ollut niin hidas, niin tahmainen ja vastentahtoinen, että tässä herättelyssä menee jo todella kauan aikaa. Siirtymät, ennen kuin niihin edes pääsee- ovat niin haastavia. 

Oman toiminnan ohjaus 

*huoh*  Mutta - eteenpäin. Eteenpäin.

Terkuin, äiti