Kuntoutusjaksojen satoa, kuntoutuja kertoo muistiinpanojen kautta

Annan toipuvan puhua muistiinpanojensa kautta.  Kuten  huomaatte - on ollut kuuma.

Ensimmäinen jakso paikassa X toteutui periaatteessa onnistuneesti.

Toki, mainita voi ja kannattaa, että paikan luonteen huomioon ottaen, ei siellä saa ikkunoita auki.  Lämpötila osastolla oli + 32 astetta.   Kyse on vanhasta rakennuksesta, jolloin muutostöissä ei ole siis tehty aikoinaan ilmastointia sinne. Koneellinen poistoilmanvaihto on, mutta kun korvaavaa ilmaa ei tule, ja toipuva ei päässyt ulos, kuin neljä- kuusi kertaa  kolmen viikon aikana( alakerran liuska ) , niin muistiinpanojen sävyä ei sillä tavalla  kannata  ihmetellä.  Tätä blogia seuraavat tietävät myös  luonnollisesti henkilön kokoluokituksen, jolloin ymmärrys siitä,  mitä mainituissa olosuhteissa jaksaa tehdä-  lienee kohtalainen.

Uniapnea reagoi myös välittömästi tilanteeseen, sillä normaalisti CPAP laite korjaa unen niin, että tapahtumat ovat 0,1- 0,3 maksimissaan.

Lukemat, mitä on kirjattu, ovat huikean paljon isompia. Unen määrä kertoo käytetyn ajan, jolloin maski on kasvoilla, sillä  kuntoutuja ymmärtää, että jo illalla kun televisiota katsoo, kannattaa maski laittaa kasvoille.  Nukahtaa ei saa koskaan  ilman maskia.

Tuolla jaksolla purettiin myös tuo mielialalääkitys, sillä siitä tulleiden sivuvaikutusten takia ( kun nostettiin tasolle, jossa sen kuuluisi olla) ja aloitettiin uusi, joten ei ole ihme, että lääkäri kirjasi loppulausuntoon, että toimintakykyä ei saatu kohennettua jakson aikana.

Toki - teen oikaisupyyntöjä  juuri nyt liittyen lääkärin loppulausuntoon, sillä siinä on muutama asiavirhe/ puute, jotka saavat kyllä kuntoutujan näyttämään vastahakoiselta kuntoutusta kohtaan.

Asiat asioina, ja kaikki olennaiset tulee kirjata- ei vain osaa.

Onneksi tarvittaessa on helppo todentaa kaikki puhutuksi, sillä pidimme avointa keskusteluyhteyttä koko ajan henkilökuntaan päin.

Joudun tuossa tekemässäni oikaisupyynnössä korjaamaan mm.sitä, kun lääkäri lausuu, että potilas suostui istumaan vaan sängyllä osittain tuolin rikkoutumisen pelosta, ja toisaalta tuolin koon tai liian mataluuden takia.

Niin.

Kuntoutujalla oli sopiva WC tuoli omassa wc tilassaan, joka oli täydellisen  sopiva istumaannousu harjoituksia varten. Se oli paikan ainoa turvallinen, sopivan korkuinen tai painorajoiltaan oikea. Kuntoutuja teki erittäin viisaasti toimiessaan tavalla, jolla toimi.

Kaikki kaatumiset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa olemme nyt. Lisäksi, paikallahan ei ollut tarjota turvallista ympäristöä harjoitteluun.

Pyysimme vaikkapa toista samankaltaista wc tuolia omaan huoneeseen, jolloin kuntoutuja oliis voinut vaikkapa syödä pöytä - tuoli, kuten normaalisti syödään.

Ruokailu sujui, sängyn laidalla istuen, ja tarjotin rollaatorin istuinosan päällä.

Koko kolme viikkoa.

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Huoneessa. 

Yksin.

Muuta mahdollisuutta ei ollut paikalla tarjota.

Kolmeen viikkoon emme toista tuolia saaneet huoneeseen.

Kuntoutuja myös kieltäytyi siitä (  - ja niin minä, kuin paikalla ollut henkilökunta myös olimme samaa mieltä-  ) että tuo ainoa wc tuoli  olisi nostettu yhteiseen ruokailutilaan ruokailun ajaksi, tai illoiksi, että olisi voinut katsoa yhdessä potkupallo kisoja.

Kumma juttu, ettei halunnut istua siinä.

Mitä oltaisiin tehty, jos olisi yllättänyt wc hätä, eikä henkilökunta olisi ehtinyt siirtää hänelle tuolia omaan wc tilaan ?

Kirjaukset  saa näyttäämään juuri sille, mille haluaa. Kuntoutusjakson saa näyttämään juuri sille, miten ja kuka asian kirjaa- ja miten koko asiankaaren näkee ympärillä. Tämä on fakta.

Ihan kuin kotona lapset, jotka kertovat juuri sen itselle edullisen asian.

Tunnen kyllä kuntoutjan ''huonot'' puolet, puhun ne auki myös, sillä kyllä kuntoutuja tulee haastaa, ja hänen tulee astua pois omalta mukavuusalueeltaan, siitä ei ole kyse.

Itse jaksaa vasta nyt hieman käydä läpi näitä asioita, kaikki tähän saakka tehdyt ovat kyllä uuvuttaneet.

Meidät kaikki. Koko ajan tuntuu, että pitää kamppailla epäkohtien kanssa, pitää liikaa puolia. Muistaa mainita yhdestä ja toisesta, kolmannesta ja huolehtia- anteeksi nyt- että ihmiset itse tekevät työnsä oikeudellisesti .

Välillä tämä uuvuttaa omaisen ihan loppuun.

Mitä tapahtuu heille, jotka liikkuvat julkisen  sairaanhoidon hoitopolulla ilman omaisia.

Kuka koordinoi ? 

Se on seuraava ajatukseni  tässä.

Hoitojakso loppuun seuraavassa postauksessa, ja sitten tämän uuden kimppuun.

Ei tarvitse ajatella, että olisi alkanut hyvin.

Ensi viikolla käyn läpi asioita nykyisen paikan toimitusjohtajan kanssa, jota olen lähestynyt.

Ja minä en ole hankala. Olen oikeudellinen.