Kuntoutusjakson päivitystä ja tarinankerrontaa, osa II

Edellisessä postauksessa olikin  tuplakuvia, jostain syystä ne nyt tulivat tuplana- mutta sellaista se elämä on, kun sählää.  Nämä ovat nyt seuraavat, ja tässä nähdään jakso 1, ja sen lämmön/hellejakson  vaikutus mielialaan koko ajan. Ei tarvitse siis aprikoida, mikä on ollut se päällimmäinen, mikä on mielessä ollut koko ajan, kun tuolla jaksolla oltiin.

Kävin siis poikani luona tuollakin, ja minä kykenin siis olemaan vain  paikoillani, istumaan huoneessa tuulettimen edessä- ilmankosteushan hellejakson aikana oli sen 64%, joten totta on- nostan kyllä kuntoutujalle hattua tuon jakson läpilusimisesta.

Talon puolesta huoneessa oli yksi tuuletin, ja minä toin toisen.

Silti, - olosuhteet olivat aika kovat.Toki, ne ovat tasapuolisesti kaikille yhtä paskat, siitä ei ole kyse. Mutta- fysiologinen fakta on se, ettei raskaasti ylipainoinen kykene silloin asioihin, joihin haluaisi. JOita toivottaisiin, ja joita varmaan vaaditaan - koska  jaksoilla tulee kehittyä.   Mutta entä silloin, kuin luontoäiti päättää toisin ?

Minä  itse makasin koko hellejakson, tekemättä mitään. Minuun tuollainen raskas helle vaikuttaa niin - ja oma madaltunut mielialani.  Millaisenkohan arvion minä olisin saanut ? 

Tässä kohden vaihtui kuntoutuspaikka.    Paino tullut alas reilusti jaksolla.   

  Pudotus 219,4 - 181,6  yht.  37,8 kg

Merkinnät kertovat väsymyksestä. Väsymys sängyn kanssa, ja jatkuva uupumus edellisen jakson lämmöstä- siitä palautuminen vie aikaa, ja vaatii hyviä unia. Alkuun se ei siis todellakaan ollut mahdollista tuolla.   Tuo sänky, johon poikani koitettiin mahduttaa - oli siis 80 cm leveä.

Siis 80 cm leveä, ja siinä poika nukkui , viikon.  Paikat ja perse hellänä, jalat mustelmilla. Kipeänä, koko ajan.

Ei tarvitse miettiä, miksi uuvuttaa, mieli on matala ja pelko painehaavoista oli koko ajan läsnä.

Arvatkaapa - oliko omaisena hienoa, tässäkään kohden ? Pettymys siitä, ettei ollut osannut taas varautua tähän, vaikka kaiken tuli olla kunnossa? No ei ollut.

Pojan huonetta oli alettu valmistelemaan samana aamuna, kun poika saapui - tieto osastolla oli ollut neljä päivää aikaisemmin. Jo silloin olisi ollut mahdollista saada se tieto, että älkää siirtäkö vielä, sänky puuttuu.  
 Olen niin pettynyt. Pettynyt.  Siihen, ettei papereita lueta, kommunikaatio ei toimi.  Tässä kohden kävimme pitkään keskustelua hoitajien kanssa, heitä on hävettänyt. Isosti - mikä hyvä. Olen käynyt läpi asioita osastonhoitajan kanssa, ja hänen vastauksiinsa en ole ollenkaan tyytyväinen. Kirjoitin paikan toimitusjohtajalle siis.  Tiedän, ettei paikassa ole muutama asia toiminut vuosiin - mutta sitä en tiedä, tietääkö toimitusjohtaja. Hän tietää nyt asioista, jotka liittyvät laiminlyönteinä oman omaiseni hoitojakson alkuun,ja jotka ovat huonontaneet oman omaiseni tilannetta. Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset vähintään kaksi viikkoa on menetetty.

Tarkoittaa sitä, että se menetetty aika ei voi olla kuntoutsjaksoa lyhentävä aika taas täällä, missä  kuntoutettava nyt on.

Muutoin kirjaukset taas näyttävät epäedulliselta, ja papereiden perusteella kuntoutettavaan ei kannata uhrata yhteiskunnan rahaa.

Mutta jos lähtökohtaisesti olosuhteet- sänky, pöytä ja tuoli, olisivat olleet kohdallaan,  tilanne olisi jo toinen ollut päivästä yksi.

Palautuminen olisi lähtenyt käyntiin heti, ja kuntoutus olisi voinut alkaa. Näin ei tapahtunut, koska kuntoutuspaikalla ei ollut tarjota sänkyä.

Tai oli. Sellainen kokoa 37 oleva sänky kaverille, joka tarvitsee kokoa 41.

Vähän kuin kenkäkaupassa, ei onnistu.

Lisäksi, tarjotussa sängyssä ei ollut painepatjaa- laitoshenkilän vastus oli, ''tuodaan kun vapautuu''.

Ei näin.  Ostin siis sen oman, että pärjätään, kunnes kuntoutettavan kotoa on tuotu nyt oma sänky.

Anteeksi mitä ihmettä ..

En edes uskalla oikolukea näitä, sillä todennäköisesti deletoisin kaiken.

Ensimmäisten huonosti nukuttujen öiden jälkeen näki, että syömishäiriö nosti päätään heti, ja elimistö lähti huutamaan hiilihydraatteja ja kahvilasta oli haettava ruokavalioon sopimattomia. Näin vain tapahtuu, niin se meillä kaikilla käy - kuka meistä sitten kykenee  vastustamaan ja kuka ei.

Ruokavaliota on nyt muokattu, lisää proteiinia ja lisää ruokaa, sillä muuten ei jaksa tehdä mitään.

Huomenna aloitan keskustelut fysioterapeutin kassa siitä, että milloin kuntoutettava pääsee veteen olemaan kivuton. Paikassa on lisäksi mahdollisuus mennä turvallisesti veteen. joten tuo tulee auttamaan myös mielialan nostossa valatvan paljon. Mieluisaa tekemistä. Liikkumista ja samassa paketissa.

Marko menee huomenna  tuonne, ja saadaan tehtyä  käsittely. Oikein hyvä, edellisestä on taas aikaa. Lisäksi tulee selvittää, millainen mahdollisuus on lihashuolton tuota kautta. Ei voi vaan vaatia, pitää myös huoltaa.

Mutta.

Hoitajat ovat mukavia, ruokajärjestely toimii, wc tilassa pääsee asioimaan ilman wc tuolia, joten olemme siirtyneet jo kohti normaalimpaa. JO huone on isompi, kuin ed.paikassa, siellä on nyt pyörätuoli, jonka ääressä pääsee ruokailemaan, oikean pöydän ääressä- jolloin tuossa helvetin sängyn reunalla ei tapahdu enää päivän kaikkia asioita.

Mutta. Tuolin saamiseen meni neljä päivää.

Sängyn saamiseen viikko.

Pöydän saamiseen kymmenen päivää.

Taas puuttuu henkilö - joka oikeasti koordinoi ja järjestää asiat kerralla, kuntoon. Perehtyy siihen, ett'  henkilö x saa sen, mihin on oikeutettu, että edes perusedellytykset täyttyvät.

Sänky, tuoli ja pöytä.  Tällaisten asioiden kanssa ylipainoinen kamppailee joka päivä. Jopa terveydenhuollossa.  Ja varma on, ettei kuntoutettava ole ainoa iso kaveri.  Miten asioita ei tehdä kunnolla, paneuduta ?  Tehdä omaa työtään hyvin, siitähän tässä on kyse.  

Terkuin,  väsynyt äiti